Viime aikoina luettua

Carolly Erickson, Minä, Marie Antoinette & Tsaarin tytär

Nämä kaksi Carolly Ericksonin kirjaa ovat historiallista viihdettä. Ne siis ovat kytköksissä historiallisten henkilöiden ja heidän lähipiirinsä elämiin liittyviin tosiseikkoihin, mutta kirjailija on keksinyt juonellisia tapahtumasarjoja ja keskusteluita.

Minä, Marie Antoinette lähti hyllystä mukaan alunperin sen vuoksi, että olen käynyt hänen huoneistossaan Versaillesissa Pariisissa. Ja taisi tuo kansikin houkuttaa. Kuin pieni vaaleanpunainen leivos arkeen. Sisältö ei tosin ollut niin vaaleanpunainen. Kirjassa kuvataan kuningatar Marie Antoinetten yleellistä elämää, mutta myös kääntöpuolia, kuten kateutta, juonittelua ja juoruilua. Marie Antoinette ei todellakaan ollut pidetty henkilö. Erityisesti loppua kohden Marie Antoinetten henkilöhahmo muuttuu yhä vain kiinnostavammaksi.

Tsaarin tytär oli yhtä koukuttava lukukokemus. Tsaarin tytär on myös romanttinen ja erityisesti loppua kohden riipaiseva. Kirjan päähenkilö on suuriruhtinatar Tatjana Romanov. Erityisesti kuvaukset ns. tavallisten ihmisten elämästä ja arjesta sekä Romanovien perheen Siperian matkasta ovat kiinnostavaa luettavaa. Myös Rasputin, kuka toimi muun muassa tsaariperheen verenvuototautia sairastavan pojan lääkärinä, on merkittävässä roolissa tarinassa.

Dna-tuloksin on todistettu ettei kukaan perheen jäsenistä selvinnyt teloituksesta. Venäjällä elää silti uskomus, että yksi perheen tyttäristä onnistui pakenemaan. Useat huijarit ovat väittäneet olevansa teloituksesta pelastunut Anastasia, tunnetuin heistä lienee ollut Berliinissä 1920 julkisuuteen tullut Anna Andersson.

Kaari Utrio, Sunneva

Luin tämän erillisinä romaaneina, Sunneva Jaarlintytär ja Sunneva Keisarin kaupungissa, kun olin muistaakseni 14-vuotias. Nyt kirjasta on tullut uudistunut laitos jossa kirjan tekstiä on paranneltu. Alunperin Sunneva Jaarlintytär ilmestyi jo vuonna 1969.

Sunneva on romanttinen seikkailutarina. Upporikas ja vaikutusvaltainen herttua Rainulf de Hauteville on henkilö ketä Sunneva vihaa kauheasti ja ketä hän pakenee. Kirjassa ei ole huumoria kuten kirjailijan myöhemmissä kirjoissa, mutta se on silti mukaansatempaavaa luettavaa.

Kirjassa kuvataan hyvin paljon.  Tapahtumia, murhia, nälänhätiä ja tulipaloja on joka käänteessä. Kirjassa kuvataan Ruotsia, Suomea ja matkaa Keski-Euroopassa ja Lähi-Idässä. Sunneva pääsee esimerkiksi Paavin puheille mitätöidäkseen avioliittonsa, ja teoksessa kuvataan muun muassa neljäs ristiretki ja Konstantinopolin valloitus vuonna 1204. Päähenkilö Sunneva on hyvin kaunis ja hän tuntuu olevan mukana kaikissa merkittävissä historiallisissa tapahtumissa. Sunneva on kirjan alussa 13-vuotias ja lopussa 21-vuotias.

 En muistanut näitä juonenkäänteitä edelliseltä lukukerralta. Kannatti lukea tämä uudistettu painos, sillä tykkäsin tästä. Kirjassa on 750 sivua, joten tämä kestää varmaan kolmannenkin lukukerran. En sisäistänyt kaikkia kuvauksia ja kiinnostavia yksityiskohtia tällä yhdellä uusintalukukerralla. :) Kirjan kansikuvassa ei muuten näytä olevan 13-vuotias tyttö, vaan aikuinen nainen. Kirjan kannet eivät aina täysin kuvaa sisältöä.

Tällaisia kirjoja on ollut mukava lukea vaihteeksi. Osaatko suositella hyviä romanttisia historiallisia kirjoja? :)