Ensialkuun kirja oli hyvin raskaslukuinen, mutta kun totuin ajatuksenvirtatekniikkaan, niin kirja otti imuunsa. Olisin jättänyt kesken jo alkusivuilla ilman kirjapiiriä, sen verran työlästä tottuminen oli. Mutta kannatti jatkaa. Kirjassa kuvataan yksi päivä, päivä jolloin Mrs. Dallowaylla on kutsut. Minulle tuli tunne, että ajatusmaailmaltaan postiivinen ja niin miellyttävä Mrs. Dalloway ei halua kohdata elämän vakavaa puolta, mutta silti haluamattaan samaistuu onnettomaan Septimukseen.
Lukupiirin Helmikuun-maaliskuun kirjoina ovat Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -trilogian osat. Luin jo ensimmäisen osan, ja yllätyksekseni pidin siitä kovasti. Ensimmäisen osan ajallisina rajakohtina ovat helmikuun manifestiä edeltänyt vuosikymmen ja aika ennen ensimmäistä maailmansotaa. Torppariasia on kuvauksen keskiössä. Suosittelen kaikille, ketkä eivät ole vielä lukeneet. Kakkososa on jo hyvässä alussa.
Välikevennyksinä luen välillä Sophie Kinsellan Himoshoppaajan vauvaa. Ostovimmassaan hassun himoshoppaajan Becky Brandonin edesottamukset, tässä osassa vauvanodotusaika, ovat parasta hömppää.
Ovatko kirjat sinulle tuttuja? Ja osaatko antaa lukusuosituksia?
Samoin olisi minulla jäänyt Mrs.Dalloway kesken ilman lukupiiriä. Samoja ajatuksia tuli päähenkilöstä, hauskojen kutsujen järjestelyyn heittäytymällä hän halusi sysätä ikävät asiat pois mielestä. Septimuksen itsemurha tuo väkisin kuoleman ja elämän nurjan puolen Mrs. Dallowayn tajuntaan ja ahdistaa häntä. Minä luin väli "kevennyksenä" Torey Haydenin Tiikerin lapsen uudelleen, se on kyllä hyvä :-)
VastaaPoistaPitää lukea Tiikerin lapsi väli"kevennykseksi" vaikka sitten kun olemme Shogunin parissa. :) Välikevennyskirjat auttavat jaksamaan..Täällä pohjantähden alla 2 ei ole edistynyt yhtä reippaasti kuin ykkösosa, mutta hyvähän se on.
Poista